Luther –säätiö on jälleen tapetilla. Pojat ovat menneet ja kastaneet omin luvin. Piispat ottivat tiukan linjan, kuten odottaa saattaa. Vaikka ensimmäiset säätiöiden pappien kastamat lapset liitettiinkin jälkikäteen kirkkomme seurakuntien jäseniksi, niin enää niin ei saisi tehdä. Jotkut konservatiiviset äänet kiiruhtivat tuomitsemaan piispojen toimet ja ilmoittivat että nyt pelataan lapsen pelastuksen kustannuksella.

Tavallaan tässä kysymyksessä kaikki ovat oikeassa. Luther-säätiö ja heidän puolustajansa ovat oikeassa siinä, että oikein kastettu on oikein kastettu, vaikka lapsi ei juridisesti kuuluisikaan mihinkään viralliseen paikallisseurakuntaan. Seurakuntarajat ovat ihmisten asettamia, kaiken kaikkiaan aika maallisia juttuja kasteen sakramentaalissa, pyhässä mysteerissä. Lisäksi monissa muissakin tilanteissa joudutaan tinkimään virallisista menettelyistä, esimerkiksi maahanmuuttajien kohdalla. Itse kun olen tehnyt paljon tutkimustyötä uskonnonopetuksen ja siihen liittyvien teologisten kysymysten parissa, niin esille on noussut se kuinka vaikeaa ja erikoista maailman mittakaavassa on suomalainen rekisteröityyn jäsenyyteen perustuva sitoutuminen uskontokuntaan.

En ole taaskaan jaksanut kirjoittaa tänne, se ärsyttää. Syy on siinä, että nyt ei vaan ole oikein mitään sanottavaa. Paastokalenterin pyöritys vei aika paljon voimia, kun joka päivä piti keksiä jotain. Samaan aikaan oli paljon omaakin puuhaa. Tosin silloin pyöri kaikenlaista muutakin mielessä, ikään kuin sivujuonteina. En niitä vaan ehtinyt tänne kirjoitella, pitää kaivella joskus muistiinpanoja.

Kristus on ylösnoussut! Totisesti!

Kristus nousi kuolleista!
Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta.
Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon.
Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta.

Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.
Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin,
lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen:

Hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen:
tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.
Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.
Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.

Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon.
Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta.
Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa.
Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.
Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.

Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa.
Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon.
Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta.
Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.

Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt.
Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.
Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut:

Kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.
Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan.
Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.

Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi:
"Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla". (Jes.14:9)
Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.
Se kukistui ja se saatettiin häpeään.
Se kukistui ja niin se kuoletettiin.
Se kukistui ja niin se menetti valtansa.
Se kukistui ja pantiin kahleisiin.
Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.
Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.
Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt.

"Kuolema, missä on sinun otasi?
Tuonela, missä on sinun voittosi?

Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.
Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.

Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista." (1 Kor. 15:20)

Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen.

(Johannes Krysostomoksen Pääsiäissaarna)

Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä. (1.Piet.1:18-19)

Rukoilemme: Oi Jumala, me kiitämme Sinua, että olet Poikasi pelastanut, etkä antanut pyhäsi turmeltua. Me rukolemme Sinua, auta meitäkin hänen kauttaan kuoleman vallasta ja anna hautamme tulla meille lepokammioksi, johon saatamme turvallisesti ja toivossa astua. Aamen.

"Jumalani! Miksi hylkäsit minut?"

Antonio Vivaldi - Stabat Mater, sequenza in fa minore per contralto, archi e basso continuo.

1. Stabat Mater dolorosa (Largo):

Stabat mater dolorosa
juxta Crucem lacrimosa,
dum pendebat Filius.

2. Cujus animam gementem (Adagissimo):

Cuyus animam gementem,
contristatam et dolentem,
pertransivit gladius.

3. O quam tristis (Andante):

O quam tristis et afflicta
fuit illa benedicta
Mater Unigeniti!

Quae moerebat et dolebat,
et tremebat cum videbat
Nati poenas inclyti.

http://www.youtube.com/watch?v=np3w-RalzuI