Saattaisi luulla, että hartaudet, varsinkin Ylen ykkösellä ovat jollakin tapaa kalkkeutuneen maailman jäänteitä. Nykyisten, viihde-idiotismia lähestyvien radiokanavien joukossa Yle ykkönen tuntuu olevan lähes ainoa järkevä. Sen ohjelmat ovat laatua, vaikkakin lähinnä klassista ja asiapitoista. Mutta kalkkeutuneista ohjelmista ei suinkaan ole kyse, taso on vaan ehkä tavallista korkeampi. Ylen ykkösellä koetaan dramaattisempia hetkiä kuin monessa formaattivouhotuksessa. Tässä pari esimerkkiä hartauksista jotka ovat herättäneet keskustelua:

Pari kuukautta sitten Kirkon ulkomaanavun tiedottaja Ulf Särs piti homoseksuaalisuutta käsittelevän ja sitä myös puolustavan hartauden. Yle sai melkoisen palautevyöryn, jopa eräs porukka oli laatinut adressin aiheesta. Keskustelua siis heräsi. Kyseinen hartaus pidettiin ekumeenisella rukousviikolla ja kyseisen aamun aiheena oli kansainvälisyys. Särs käsittelikin Hollannin protestanttista kirkkoa. (Jos kiinnostaa, niin kyseinen hartaus löytyy täältä )

Toinen keskustelua herättänyt aihe liittyi myös seksuaalisuuteen. (Tämä seksuaalisuusteema taitaa tarvita joskus syvempää pohdiskelua.) Silloinen UT:n dosentti Ismo Dunderberg piti useita aamuhartauksia. Oli juuri julkaistu Dan Brownin Da Vinci-koodi ja niinpä D piti aiheeseen liittyviä hartauksia, gnostilaisuuden tuntija kun oli. Eräässä hartaudessa hän pohti Jeesuksen seksuaalisuutta, (joka oli myös aiheena Brownin kirjassa,) esimerkiksi sitä, oliko Jeesuksella mahdollisesti seksuaalista käyttäytymistä, vaikkapa erektioita. Idea oli ilmeisesti siinä, että jo kristillisen kaksiluonto-opin mukaan Jeesus oli 100% ihminen ja 100% Jumala, niin sata prosenttia ihmisyyttä sisältää todennäköisesti myös ihmisen seksuaalisuuden erektioineen.

Ja palautevyöry oli jälleen melkoinen.

Niinpä niin, suosittelen lämpimästi radion hartauksia. Niistä löytyy yllättävän paljon todella fiksua juttua lähes joka päivä ja helposti.